Lena Salmi on onnellinen, että Circus Helsingin opettajat houkuttelivat hänet mukaan sirkukseen puolitoista vuotta sitten. Hän hakeutuu omien sanojensa mukaan aina sinne, missä on hyviä ihmisiä.
– Akrobatiatunnilla kukaan ei elvistele tai katso toista nenänvartta pitkin, vaan kaikki ovat siellä oppimassa. Jokaisen kehittymistä tuetaan hänen omalla tasollaan, ja ilmapiiri on välittävä. Lattia-akro on upea päivän avaus. Kun astun ulos kadulle oltuani pää alaspäin ja joka suuntaan, maailma näyttäytyy aina toisenlaisena. Kehkeytyipä päivästä millainen tahansa, olen siihen valmis.
Lena on huomannut, että nykyään oppiminen tapahtuu hänellä kuten lapsena, sykäyksittäin. Uuden oppiminen on taitolaji, jossa oma keho lähtökohta, ei tekosyy.
– Samalla viikolla kun opin seisomaan hallitusti päälläni, seisoin myös ensimmäistä kertaa käsilläni viisi sekuntia. Sama pätee muussakin elämässä. Kun oppii jonkin asian, saa toisenkin. Nyt 60-vuotiaana minulla ei lisäksi ole enää niin kiire kuin nuorena, vaan jaksan hinkata enemmän, hän nauraa.
Taitolajit veivät koko elämänsä kilpatasollakin urheilleen Lenan mukanaan 55-vuotiaana. Sirkuksen lisäksi tärkeiksi lajeiksi ovat muodostuneet uimahypyt ja longboarding eli lonkkailu, paremman suomennoksen puutteessa mäkirullalautailu.
Sirkuksessa on hänen mukaansa oivallettu, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä, vaan liikkeet rakennetaan jokaisen omasta kehosta lähtien. Suoritus puretaan osiin, jotta olisi helpompi ymmärtää, missä kohtaa tehdä eri tavalla. Silloin ei tarvitse kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miksi hyppy menee pitkäksi. Parhaat ohjaajat ovat Lenan mielestä ymmärtäneet, että virheiden osoittelemisen sijaan vielä tärkeämpää on opastaa miten ne korjataan.
– Skeittiopettajani sanoi kerran, että taitolajit ovat oikeastaan tahtolajeja. Jos tahdot, niin teet. Olen vartaloltani toispuolinen, mutta ryhtynyt korjaamaan sitä tietoisesti. Jos lonkat eivät aukea tai paikat taivu, ne ovat ratkaistavia asioita, joissa kokemus on usein vain hyödyksi.
Lena treenaa, Osmo Tammisalo ohjaa.
Lenalle itselleen ikä on lähinnä fakta, mutta hän kertoo kyllä herättävänsä huomiota lonkkaillessaan pitkin kaupunkia. Yleensä yläfemmoja saa heittää lennossa useammat. Longbboard-leirillä Lena laittoi lähtötasokseen kakkosen, mutta syntymäajan vuoksi hänet laitettiin alkeisryhmään. Siellä hän ryhtyi auttamaan muita. Kerran lenkillä eräs nainen pysäytti ja kysyi juoksutekniikasta. Lena itse saattaa pysäyttää kanssalaskijan rinteessä ja kertoa, mitä tekisi toisin. Muiden auttaminen vaatii tilannetajua ja ihmistuntemusta, mutta se on antanut Lenalle vuosien varrella paljon.
– Yhdessä tekemisen ja jeesaamisen henkeä toivoisin urheiluun vielä enemmän. Aikanaan hiihdonopettajana totesin, että aikuiset tulevat usein kurssille asenteella, etten osaa ja olen huono. Tajuntaan on iskostunut, että aloittelija merkitsee samaa kuin huono, olemme valmiiksi lyttyyn lyötyjä. Tämä on syy miksi tulin ikäkaapista ulos ja teen asioita, joita monet ikäiseni eivät tee. Saan tehdä ja harjoitella siinä missä kuka tahansa. Vaikka olen uinut kymmenvuotiaasta, myös kilpaa, kehityn siinä edelleen.
Lena toivoo, että aikuiset löytäisivät taitolajit ja uskaltaisivat kokeilla rohkeasti, sillä niiden kautta oppii uutta itsestä ja siitä, mihin oma keho pystyy. Minä osaan, minä kykenen -tunteet antavat onnistumisen kokemuksia. Toisaalta oppii ymmärtämään, että joskus hyppy on yksinkertaisesti kadoksissa kuin mäkihyppääjällä konsanaan.
Tavoitteet ovat Lenalle tärkeä osa urheilua, ja hän menee niitä kohti määrätietoisesti, askel kerrallaan. Tällä hetkellä sirkuksessa tavoitteina on tehdä käsilläseisonta hallitusti ja taaksepäin voltti tasaisella. Uimahypyissä hän haluaa seistä kolme sekuntia käsillään ennen hyppyä.
– Silloin kun hiihdin joka aamu vähintään 25 kilometriä, ehdin samalla taivuttaa mielessäni saamen kielen verbejä. Kun seison Stadikalla vitosen tasanteella selkä veteen päin aikomuksenani tehdä sisäänpäin kerä pää edellä, en ehdi miettiä mitään muuta.
> Circus Helsinki Suvilahdessa.
> Lonkkailuryhmä Longboardettes opettaa mm. Tähtitorninmäellä.
Teksti: Henna Laitio
Kuvat ja video: Mirkku Merimaa
Huuma 